Tänään oli tarkoitus heittää Antti kouluun ja ajaa sen jälkeen Plantageniin ja kotiin. Otaniemeen asti päästiin oikein sujuvasti, mutta se Plantagen jäi ikuiseksi arvoitukseksi. Sen sijaan sekoitin Tuusulan ja Vihdin keskenään ja ajelin Vihdintietä vaikka piti ajella sitä toista. Ei kun uusia ajo-ohjeita soittelemaan. Tilanne pystyttiin pelastamaan ja lähdin huristelemaan kohti Kehä III:sta. Vaan Plantagenia ei missään. Eksyttiin Jumbon kauppakeskukseen, jossa join pystykahvit Coffee housessa (tässä vaiheessa Vilma huomasi, että ei ollakaan Plantagenissa ja oli hyvinhyvin pettynyt ja harmissaan). Ja eikun kotia kohti.

Vaan missäs se meidän koti olikaan??

Koko sen ajan (eli kolme ja puoli vuotta) kun olen Espoossa asunut, on minulle tuottanut suuria, vielä suurempia ja jopa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia hahmottaa, kumpaan suuntaan pitää kehätietä lähteä. Sillä ei ole suurtakaan merkitystä, onko kyseessä ykkös-, kakkos- vai kolmoskehä niin onnistun aina valitsemaan väärän suunnan. Jumbon kohdalla piti valita joko Kehä III itään tai länteen. Tällä kertaa onnistuin valitsemaan aivan oikean suunnan eli lännen. Olin jo todella ylpeänä suorituksestani kun jouduin jälleen valintatilanteeseen, jossa 50/50 mahdollisuudet onnistua. Ja jos vaihtoehtoina on Turku tai Helsinki niin kummanhan sitä Hanna valitsee? Niinpä. Turun tietysti ja sehän meni metsään. Huomasin ajavani Turun motaria koko ajan kauemmas Olarista ja mitä kauemmas ajoin, sitä selkeämmäksi kävi, että ilmeisesti Salon kohdalla pääsee ekan kerran ympäri. No, onneksi ei tarvinnut ajaa kuin Ämmässuolle asti. Siitä sitten takaisin koko ajan Pikkuisia kultakaloja laulaen ja Vilman kättä ylösalas vetkuttaen (koska tässä vaiheessa Vilma oli jo TOSISSAAN huolestunut sekä siitä, että ei ehkä enää koskaan näkisi kotia, ruokaa tahi omia päiväunivaunujaan sekä hiukan siitäkin syystä, että äiti alkoi vaikuttaa tosi pelottavalta kummajaiselta kovaäänisine lauluineen ja omituisine koreografioineen).

Ensi kerralla kun olet tulossa tänne pääkaupunkiseudulle ja haluat laajan extreme-kiertoajelun, jossa saatetaan eksyä tosissaan, välillä soitellaan puhelimella ajo-ohjeita, kiroillaan, nauretaan, itketään, hyssytellään vauvoja eikä koskaan mennä sinne minne piti vaan jonnekin aivan muualle niin ota yhteyttä Hannan kiertoajelufirmaan.

Ja muistuttakaa minua ennen lähtöä, että tankin on hyvä olla täynnä vaikka tarkoitus olisikin mennä ihan vaan siihen vähän matkan päähän. :)