Olen joutunut ryöstetyksi. Minut on ryöstänyt tämä varsin nokkela tietoyhteiskunta, jonka perässä minun, nuoren ihmisen, on niin kamalan vaikea pysyä. Sen lisäksi minut (kuten varmaan monen muunkin) on ryöstänyt sähköyhtiö. Näitä kahta ryöväystä selvitellessä menivät ekat Vilman päikkärit hujauksessa.

Niin, minut siis ryöstettiin kännykällä uhaten tuossa joulunalusviikolla. Sain tekstiviestin, jossa luvattiin ilmainen soittoääni, mikäli lähetän sanan TUNE numeroon 173171. Jotenkin innostuin ihan hirveästi tästä sanasta ILMAINEN, joten sen enempää miettimättä laitoin viestin menemään. No, soittoääntä ei sitten koskaan kuulunut vaan sen sijaan aloin saada viiden päivän välein viestejä, jossa luki vain "Viestiä ei voi näyttää". Kun näitä samaisia viestejä oli tullut kuukauden päivät, alkoi koko asia vähän vaivata. Ja kun sitten aloin asiaa selvittelemään, kävi ilmi, että kyseessä on euroopanlaajuinen tekstiviestispämmi, jota on väännetty eri kielille ja jolla koitetaan saada ihmisiä halpaan.

Voitte uskoa, että tunsin itseni varsin typeräksi. Varsinkin kun tajusin, että olin tilannut palvelun firmalta, jonka nimestä minulla ei ollut tietoa. Tänään sitten sain vihdoin "tilauksen" katkaistua ja puhelinlaskussani komeilee nyt 12€ lasku kyseisistä viesteistä, joita en ole pystynyt lukemaan ja jotka ovat maksaneet minulle 2€/kpl. Asiasta on hyvin vaikea lähteä kenellekään valittamaan, koska firma ei mitä ilmeisemmin ole suomalainen enkä edelleenkään edes tiedä palveluntarjoajan nimeä. Olkoon tämä nyt varoittavana esimerkkinä kaikille, jotka ovat yhtä sinisilmäisiä ja hölmöjä kuin minä... :(

No, tämän tekstariryöstön lisäksi olen myös rämpinyt puoli vuotta suossa Suomen Energiayhtiön kanssa. Kaikki alkoi siitä, kun päätimme kilpailuttaa sähkön ja siirsimme sähköntuottajaksi Suomen Energiayhtiön. Kun muutimme vanhasta asunnosta pois viime maaliskuun lopulla, irtisanoin sähkönsiirtäjältämme sopimuksen ja tämä kyseinen yhtiö sitten ilmoitti Suomen Energiayhtiölle, että sopimus päättyy. Vaan kuinkas sitten kävikään. Suomen Energiayhtiö ei lopettanutkaan sopimusta vaan jatkoi laskuttamista sähköstä ajalta, jolloin emme edes enää asuneet kyseisessä osoitteessa. Ja taas ääliö-Hanna astui kehiin ja  maksoi heinäkuussa laskun näkemättä koko laskua (posti oli kääntänyt laskun vanhasta osoitteesta Antin veljelle, joka antoi laskun maksutiedot minulle puhelimessa).

Viime syksynä Suomen Energiayhtiö oli taas sitä mieltä, että on aika tullut maksaa hiukan lisää tyhjästä, joten lähettivät laskun (jonka sain postin pyöriteltyä laskua yli kuukauden ympäri Espoota). Soitin Suomen Energiayhtiöön ja kerroin heille, että emme enää ole yli puoleen vuoteen asuneet kyseisessä osoitteessa ja että sopimus on irtisanottu ihan oikein maaliskuussa. Mies langan toisessa päässä lupasi poistaa laskun. Ja mikäs muu kuin karhulasku perintätoimistouhkauksella tuli kuukauden päästä postiluukusta kierreltyään taas puoli kaupunkia postissa (lähettelivät siis kaikki postit edelleen vanhaan osoitteeseen). Siinä vaiheessa kävin jo sen verran kuumana koko firmaan, että hyvä kun sain enää mitään kaunista suustani sinne soitellessani. Ja nytpä olivatkin tiedot hävinneet koneelta!! Eli kaikki meidän laskut ym. rahat olivat hukkuneet heidän upeaan järjestelmäänsä ja esimies taustalta huuteli ohjeeksi miehelle jonka kanssa keskustelin, että "jos et sinä saa tietoja näkyviin, niin en minäkään sen paremmin! En voi auttaa". Lopulta puhelimeen pyydettiin joku nainen, joka löysi kuin löysikin tiedot ja lupasi hoitaa turhat laskut pois sekä hyvityksen tilille.

No, taas on siis vierähtänyt jokunen kuukausi tästä ja tänään sitten päätin, että jos ei nyt ala tapahtua, niin soitan kuluttaja-asiamiehelle, jonka kanssa lähden tätä asiaa selvittämään. Ja eikun taas puhelin käteen ja Suomen Energiayhtiölle jonottamaan. Tiedot löytyivät, joku turha lasku on JÄLLEEN kuulemma ehtinyt lähteä, mutta myös palautusta on tulossa. Annoin nyt jälleen uuden osoitteeni, pyysin heitä lähettämään postit nykyiseen osoitteeseen ja tekemään asialle jotain, jotta ei tarvitse oikeudessa näitä asioita selvittää.
VOI HERRANJUMALA TÄTÄ MAAILMAA!!

Mitä tästä opimme? Keneenkään ei voi luottaa. Kaikki paperit tulee säästää. Siis aivan kaikki.

Koitan taas kerran rauhoittua ja hengittelen ehkä loppuillan paperipussiin etten saa hyperventilaatiokohtausta kaikesta tästä hölynpölystä, jonka keskelle olen joutunut.