Uimamaisteri pääsi taas tänäaamuna polskimaan. Kyllä jaksoi hienosti vaikka päiväuniaika oli ja meni jo ennen uintia ja Vilmaa piti parkkipaikalla herätellä kun autossa menomatkalla jo uni maittoi... Koska Antti tikkeineen ei voinut altaaseen tulla, pärskyteltiin tällä kertaa sitten ihan kaksistaan paparazzin päivystäessä haukkana altaan reunalla.



Mua taas kerran vaivaa "koti-ikävä". Se tarkottaa yleensä ikävyyksiä tämän katon alla, koska tätä "koti-ikävää" ei hyvällä katsota, se pikemminkin aiheuttaa paniikinsekaisia mietteitä siitä, pitääkö täältä ihanaisesta Espoosta joskus muka muuttaa jonnekin.
Mikähän siinä on, että turkulainen ei koskaan pääse irti turkulaisuudestaan, se on kuin jokin syöpäläinen joka syö ihmistä sisältä päin sitä enemmän, mitä kauemmaksi Turusta joutuu...
No, koska varsinkin tällä viikolla olen taas kaihoisana katsellut Etuovi.comista kaikki myytävät puutaloasunnot, ajattelin tähän kaikkien turkulaisten ja Turun murteesta nauttivien suureksi riemuksi laittaa Heli Laaksosen yhden niistä niin mainioista runoista:

"Nii se o
et laske päiv
ja nousse päiv
ja välin tule öit
ja yhten niist
sää otak kamppes
ja jätä joe varre
ja tammimetä
ja pähkimpuu
ittän täytty lähte
ja fölis o sul syrämei
ja aiktaului
ja viimene sana
silt ko joskus ol
ja kirjas sää laita rivi
ja lusika laatikko
ja harjottele yäkaussi
sanoma huushollistas: koto
ja ihmettele mitä kaikki tiäretä
ja osata selvittä,
ratioaalloi ja sätelyi
ja jupiterin tuuli ja kui ja avaruspölyi
imureitakki vissin koht
muttei sitä ko itte muutta kuntta
mut aurink jää toisse."

Aamen. :)