Pienikin hulina on iso hulina vauvaperheessä. Ainakin meillä kun on näköjään ollut tapana aliarvioida Vilman sopeutumistaitoja ja siksi ollaan kovasti pyritty pitämään rytmeistä kiinni. Ja toden totta, voin kertoa kyllä kokemuksella senkin, että jos menee kuin tuulispää ja laittaa silloin tällöin Vilman nukkumaan kun asia muistuu mieleen niin seuraava yö on pelkkää hulinaa ja seuraava viikko etsitään kissojen ja koirien kanssa vanhaa rytmiä takaisin.

Kummallisia asioita joka tapauksessa tapahtui lauantaina kun päätimme lähteä Tapiolaan shoppailemaan. Ensimmäinen kummallinen asia oli se, että Vilma nukahti siellä reissussa. Siis sellaista ihmettä ei ole tapahtunut sen jälkeen kun neiti oli muutaman viikon ikäinen ja nukkui siellä sun täällä. Kuukauden iässä jo tapitti vaunuista aina silmät selällään kun oltiin kaupassa. Vaan nytpä sammui kun saunalyhty omiin kärryihinsä kun tultiin ulos Stockalta ja niinpä sitten hetken aikaa käveltyämme ja todettuamme että ulkonahan on ihan perhanan kylmä ja meillä ihan liian vähän vaatteita rohkaistuimme palaamaan takaisin sisätiloihin ja reteästi kävelimme nukkuvan Vilman kanssa Nissenin ovesta sisään aurinkolasiostoksille. Ja siellä se typykkä nukkui kaikkine suojapukuineen ja makuupusseineen huolimatta siitä, että kokeilin lähestulkoon kaikki aurinkolasit läpi mitä kaupasta löysin ja sen lisäksi varashälytin pärähti vaunujen vieressä soimaan kerran kauppareissun aikana.

Toinenkin kummallinen asia tapahtui Nissenillä. Löysin nimittäin ammattitaitoisen myyjän opastuksella elämäni ensimmäiset aurinkolasit ja luulen vieläpä että ne käyvät ihan hyvin mulle. Uskomatonta, että ohi ovat nyt ne kesät jolloin joka päivä särkee päätä siitä hyvästä että on niin kirkasta ja joudun siristelemään koko päivän. :) Myös Antti löysi arskat ja enää Vilma on siis ilman. Koska NUKKUI koko kauppareissun eikä voinut sovittaa. Huh! Kaikkea sitä näkee ku vanhaks elää! ;D

Nissenepisodin sekä Tapiolan lukion ympärikävelyn ja palelun jälkeen Vilma heräsi ja hurautimme autolla kotiin pakkaamaan vaippoja, ruokaa ja varavaatteita kassiin, söimme ja taas reissun päälle eli nokka kohti mummolaa. Sieltä tultiin vasta iltamyöhällä ja heti kohta pääsikin Vilma unten maille.

Ja voi mikä ihana liskojen yö...

Tänä aamuna oltiin viimeviikkoisen tauon jälkeen polskuttelemassa vauvauinnissa. Minä en vaan ymmärrä miten se tyttö jaksaa uida kun ei tahdo hereillä pysyä uimahallille asti. Aikas moni oli jäänyt kotiin eikä ollut montaa uimaria paikanpäällä. Aina parempi kun on enemmän tilaa altaassa.

Heti kun Vilma silmänsä aukaisi päikkäreiltä niin eikös vaan ollutkin Naantalin mummu ja pappa ja bonuksena vielä supermummi kyläilemässä (ja mummu toi tuliaisina vieläpä Turun kauppahallin Ruskovillakaupasta ostamansa ihanaiset vaippahousut mallia kesäshortsit eli lyhyet lahkeet :)). Niin vaan saivat prinsessan sekaisin, että koko ilta meni kiljuen ja hurjasti jaloilla ja käsillä viuhtoen. Odotan innolla tulevaa yötä... Ou nou.

Liskojen paluu luvassa.



Tuossa kuvassa näyttää niin ku olis ylhäällä hammas. Vaan kyllä ne hampaan nysät nököttää alhaalla ja kaks on ilmestynyt kertarysäyksellä. Niistä ei ole vielä kuvaa saatu napattua kun niitä ei kaikille näytetä ollenkaan, ehei. :)