Pikaisesti kirjoittelen lauantain kuulumiset ennen uinumaan menoa. Voitteko uskoa, tänään meillä herättiin vasta 7.50! Se tuntuu niin käsittämättömän hienolta asialta etten millään meinannut sitä ymmärtää kun heräsin. Kuudelta Vilma koitti kepillä jäätä, mutta suostui sitten kerrankin taipumaan äidin tahtoon ja jatkoi vielä unia. Mahtavaa, upeeta, hienoa, taivaallista! Lapsiperheen ilonaihe (ja puheenaihe) nro yksi on kyllä se, jos saa nukkua pitkään. Ja te, joille 7.50 on jotenkin olevinaan aikainen, niin herätkääpä ihan huviksenne jokunen viikko kokeeksi klo6 (ja muistakaa laittaa kelloa soimaan myös kahdelta, neljältä, viideltä ja nouskaa silloinkin vaan reippaasti sängystä kun kello pärähtää soimaan) ja tehkää niin myös viikonloppuisin. Hyvin nopeasti sitä alkaa toivomaan hartaasti, että saisi nukkua edes seiskaan. Ja jos sattuu nukkumaan melkein kasiin niin on jo ikäänkuin ylipirteän puolella.

Tänään Vilma pääsi ekaa kertaa saunaan. Ei mikään riemullinen kokemus ollut. Alalauteilla istuttiin ja ammeessa oli tarkoitus nököttää ja leikkiä krokotiililla ja ankalla, mutta kamalaahan se oli ku mikä. Omat saunomiset jäi yritykseen, hiukset ehdin hätäsesti pestä ja loppuaika odoteltiin isää pukuhuoneen puolella lattialla leikkien (hiiri keitti puuroa jalkapohjissa ja käsissä aika monta kertaa sinä aikana ja koskaan ei tajunnut keittää tarpeeksi vaan aina piti lähteä vettä hakemaan. :) Vilman suosikkiruno). Ehkä ens viikolla on vähän parempi saunomisfiilis myös Vilmalla ja ehdin minäkin jokusen löylyn nauttia.

Huomenaamulla taas uintireissu tiedossa. Nyt pikapikaa unten maille, josko tässä muutaman tunnin ehtisi unta nauttia ennen ekaa herätyskellon pärähdystä ;).