Miten omien häiden suunnitteleminen voi olla näin vastenmielistä?? Ennen kuin kukaan ehtii ymmärtää väärin niin selvennykseksi, että naimisiin meno ja ajatus loppuelämästä A:n kanssa ei tunnu kamalalta, mutta en vain jaksaisi tehdä siitä niin hirvittävää numeroa... Haluis vaan naimisiin ja that's it.

Minusta on tulossa vaan joka vuosi huonompi ja huonompi juhlija. Mikä siinä on, että ei vaan huvita yhtään olla huomion keskipisteenä? Kamalinta mitä tiedän. No sitten koitan kärsivällisesti tehdä häistä mahdollisimman huomaamattomat, pienet ja mukavat ja jotenkin koko ajan tuntuu että se ei tule onnistumaan.

Pahinta tässä on se, että olen niiiiin yksin tän asian kanssa koska kukaan ei tajua. Miten kukaan voi tajuta sitä, että joku ei halua hääjuhlia?

Tai ehkä alan haluta lähempänä kesää. Mun on pakko laittaa tää hääasia taas sivuun. Ku ei huvita ni ei siitä mitään tuu. Hääasioiden miettimisen deadline on asetettu kesäkuun alkuun. Sit on jo pakko. Nyt saa vielä olla hössöttämättä jos haluu. Annoin just itelleni luvan.

Ja se vauvajumppa meni näköjään taas ohi ku Vilma nukkuu. Mitäs me tänään sit tehtäis...