Tämän talven toinen flunssa pääsi iskemään salakavalasti takaapäin. Toissapäivänä yks kaks yllättäen kurkku oli täynnä neuloja ja nyt niitä on siellä jo kokonainen neulatyynyllinen. Antti tuuraili mua tämän aamun kotiäidin roolista ja sain vähän lepuutella kipeää itseäni sohvan sydämessä. :)

Vilma-rintamalla jatketaan allergioiden selvittelyä, hampaiden tekoa ja pottaharjoituksia. Avokadon totesin eilen ehdottomaksi eiksi, se tuli puolen tunnin viiveellä ylös yökkäämällä ja loput punaisen ihottuman ympäröimänä toisesta suunnasta vihreän kakan muodossa. Avokado edustaa ehdotonta ei-osastoa luumun kaverina, ehkä-kokeilussa tällä hetkellä ovat vehnä, kaura, aprikoosi ja maito (hupsis, olen vahingossa saanut välillä käsiini ruokia, jotka pikkuisen sisältävät jotain lehmänmaidon ainesosaa ja niitä suuhuni työntänyt eikä Vilma ole nostanut pahempaa äläkkää). Kaurasta ja maidosta on vaikea sanoa siksi mitään kun kiukuttelua on nyt ollut muutaman viikon ajan vähän koko ajan. Että johtuuko se nyt sitten jostain ruuasta vaiko kenties hampaista / jostain 7 kuukauden vanhan ihmisen murheista. Mene ja tiedä. Aikamoista salapoliisin hommaa tämä allergioiden selvittäminen on eikä siihen lyhyempää ja helpompaa tietä ole kuin kokeile, seuraa, kokeile uudestaan, seuraa, jätä pois, kokeile jälleen, seuraa... Moni ruoka Vilmalle kuitenkin käy joten ei tässä missään suossa olla kuitenkaan.

Sellaista Espooseen kuuluu tällä erää. Nyt pitää keittää kuumaa mehua ja Vilmalle mustikkakiisseliä. Kotirintama hiljenee. Mutta vain hetkeksi. ;)