Katos katos, kävijälaskuri napsahti monien kuukausien odottelun jälkeen tuhanteen. Eli te rakkaat 10 lukijaa, olette käyneet 100 kertaa kukin piipahtamassa, kiitos siitä! ;)

Eilen oli Vilman elämässä kertakaikkisen jännittävä päivä. Jätimme hänet mummolaan kahdeksi tunniksi jonka aikana oli huudettu, huudettu ja taas huudettu. Itku loppui kun seinään kun pääsi takaisin äidin syliin.

Äidin sylistä on tullut korvaamaton paikka. Jopa siinä määrin että isäkään ei enää riitä vaan äidin on oltava 24h näköetäisyydellä. No minähän sitten olen kun en halua lasta huudattaa ja kun tiedän että se menee kyllä ajan myötä ohi.

Ja siitäkös se soppa sitten syntyykin. Kun pitäisi jo kuulemma jättää Vilmaa sinne sun tänne hoitoon ja yöksikin että itse pääsisi bilettämään, olemaan kaksistaan Antin kanssa, leffaan, syömään ja vaikka minne. Minun mielestä EI pitäisi. Miksi pitäisi jättää pieni vauva (kyllä, 7kk on vielä varsin pieni) hoitoon vaikka hyväänkin joka viikonloppu ja toinen siellä paniikissa sitten sen pienen hetken viettäisi. No kuulemma siksi, että se tekee hyvää lapselle olla erossa äidistä. Ja kenenhän mukaan se tekee hyvää? Miten lapsen itkettäminen voi tehdä sille hyvää??

Että näin. Kyllä napsahtaa päässä nämä kommentit. Sanonpa vaan näille kaikille kommentoijille yhteisesti, että jos pitää päästä bilettämään, leffaan, matkalle ym. ilman lapsia niin siinähän menette. Minulle se ei sovi. Grrrrrrrr.

Jo on povattu sitäkin, että Vilmasta tulee varmasti hyvin äitiriippuvainen eikä ikinä suostu jäämään mihinkään yökylään kun vielä 7 kuukauden vanhanakin jatkuvasti äidissä kiinni roikkuu.

Miksi vauvoista pitää tehdä aikuisia? Eikö enää pieni vauva saa olla vauva vaan senkin pitää jo itse pärjätä ja olla itsenäinen? Enkä nyt ole suinkaan sitä mieltä etteikö joskus voisi hoitoon jättää ja vielä aikanaan yöksikin, mutta ei tässä nyt missään vankilassa ole asuttu nytkään. On käyty syömässä, leffassa ja shoppailemassa ihan ilman Vilmaa. Jumpassa olen käynyt siitä asti kun Vilma oli 2 kuukautta ja isän kanssa ovat saaneet ihan kaksistaan laatuaikaa viettää. Vaan sitä en ymmärrä miksi meidän pitäisi joka viikonloppu johonkin päästä? Meillähän on pieni vauva! Eikö kukaan ole kertonut nykyihmisille, että jos perheessä on pieni vauva niin kyllä se nyt aika lailla menoja karsii. Paluuta vanhaan ei syntymän jälkeen ole ja kyllä sekin kannattaa ihan vakavissaan miettiä että tietää mihin ryhtyy.

Parisuhteestakaan ei kovin huolissaan kannata sellaisten ihmisten olla jotka eivät siihen parisuhteeseen kuulu. ;)

Hannan kuppi on jälleen kerran nurin lattialla. Tähän on tottuminen (tosin kaikki ekstrahormonit on nyt hyllyllä ja koitetaan pärjätä ihan näillä omilla - niitä kun riittää ihan vaikka muillekin jakaa. Se on tämä kevät. Ja talvi. Ja syksy....)

Ihanainen vaippuli on matkalla tänne uuteen rakastavaan kotiin, siitä ensi viikolla lisää, ehkä jopa kuvan kera. Hyvää yötä kaikille!