Hääpuku on löydetty! Siis teoriassa. Käytännössä ei ole päästy vielä lähellekään sitä pukua, jonka minä haluan.

Kävin eilen kolmessa morsiuspukuja myyvässä liikkeessä Helsingissä. Aikaa meni bussimatkoineen yhteensä kolme tuntia, joista bussin odotteluun ja kyydissä matkustamiseen reilu tunti. Taivastelulle ei siis ollut aikaa.

Puvut olivat kaikenkaikkiaan summattuna ja sanalla sanoen kauheita. Pitsiä ja hörhelöä oli vaikka muille jakaa, mutta parasta koko reissussa olikin seurata kanssasisarien touhuja. Ehdottomasti omituisinta ja samalla myös hauskinta minulla oli Juhla-asussa, jossa törmäsin ehkä pelottavimpaan pariskuntaan ikinä. Morsiuspukuliikkeissä sekoaviin tuleviin morsiamiin olen jo jotenkin tottunut, mutta pelottavaksi tämän pariskunnan teki erittäin innokas, suorastaan kiihkolla hääpukuihin suhtautuva sulhasmies, joka heilui ympäri puotia kamera ja videokamera olalla ja pyysi tulevaa vaimoaan poseeraamaan mitä ihmeellisimmissä asennoissa kolttu yllään. Videokamera oli miehen mukaan siksi tarpeellinen, että eri puvut kuulemma käyttäytyvät eri tavalla liikkuessa.

Sen lisäksi, että mies mietti häiden väriteemaa ja siinä sivussa otti kantaa vaimonsa pukuihin (siis lähinnä huokaillen, miten toinen toistaan kauniimpia pukuja nainen päälleen laittoi), hän koki tarpeelliseksi myös kommentoida muiden pukuja ja minä nyt siinä sitten sopivana uhrina esittelin ylleni kiskottua mekkoa. Ja yllyttipä mies myös vaimokkeensa kurkkaamaan sovituskopin raosta - alusvaatteisillaan kun oli - miten kaunis puku minulla olikaan päällä. Jotta en olisi minäkin taltioitunut hänen fetissivideolleen, näin parhaaksi paeta paikalta takaisin sovituskoppiini ja vaihdoin äkkiä takaisin farkkuihin. Enempää pukuja ei siellä sitten uskaltanutkaan sovittaa vaan hipsin hissunkissun eteisen kautta ulos ja hillitsin itseni, etten olisi juossut varmuuden vuoksi yhtä korttelia pakoon.

On se hienoa, että ihmiset ovat erilaisia. Ja helpottavaa, että minun tulevaa aviomiestäni tuskin koskaan nähdään videokuvaamassa yhdessäkään morsiuspukuliikkeessä. :)

Olen säästänyt sokeriksi pohjalle Morsmaikun, josta tiedän, uskon ja toivon löytäväni sen puvun, jonka tahdon. Ainakin se siellä nettisivuilla minua kutsuvasti puhutteli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja koruttomuudessaan. Sinne matkaan huomenissa.