Varsin mukavaista viikonloppua muutama tunti vielä tähteillä. Pitkästä aikaa saimme vieraaksemme ihmisiä, jotka uskalsivat jäädä yöksi. Jostain syystä niitä ei ole jonoksi asti ollut enää sitten viime syksyn. Ilmeisesti suurinta osaa ihmisistä lapsiperheet pelottavat. Tosin se saattaa olla ihan aiheellistakin pelkoa. Varsinkin jos pelkoasiantuntijalta kysytään (Itse pidän pahimpana pelkona kuitenkin edelleen sitä, että suihkussa ollessani kirvesmurhaaja iskee kirveen päähän heti kun laitan silmät kiinni esim. hiusten saippuoinnin ajaksi. Näin ollen joudun jatkuvasti raottelemaan silmiäni suihkussa käydessäni eikä se aina ole helppoa kun shampoo kirvelee silmiä ja näkyvyyskin tästä syystä alkaa olla heikko).

Sen lisäksi, että meillä siis oli harvinaisia yövieraita, saimme ostettua lauantaina minulle häähamosen (varsin kauniin (toim.huom.)), toisen hamosen muiden ihmisten häihin (jäi kauppaan pienennystä varten joten en ole ihan varma onko se ihan varmasti hyvä), kolmannen hamosen Italian matkalle (vähän kangasta, söpö) sekä neljännen hamosen Suomen kesää silmällä pitäen (farkkua, pitänee lämpimänä myös vähän viileämmässä, tosin ei ole kovin pitkä sekään). Ensimmäinen, kallein ja se, missä on selvästi eniten kangasta, on vielä Saksassa (tai luulisin, että myyjän mainitsema tehdas on siellä) ja saapuu Suomeen vasta heinäkuun vikalla viikolla. Näin ollen ompelijan on syytä suristella koneellaan melko rivakkaan, jotta se hamonen istuu kuin nakutettu 4. pvä elokuuta kun marssimme kohti alttaria. Jännittää, ehtiikö. Jos ei, olen pulassa (taas).

Joka tapauksessa, tuleva hääkolttu on kaunis. Se on eka kaunis mekko, jota olen sovittanut tämän pitkän ja uuvuttavan mekkoperiodin aikana. Erittäin mielelläni siirryn hääjauhamisessani etiäpäin (vaikka minun ei pitänytkään jauhaa koko häistä, mutta silti näköjään puran täällä pakokauhuani aikas usein).