Kävin alkuviikosta hakemassa Matkahuollosta tilaamani Patapum-kantorepun, jonka keksin tilata kun aloin miettiä kaikkia niitä ihania pikkuruisia katuja Sardiniassa, jotka ovat täynnä portaita. Siis mitenkä siellä työnnetään Vilmaa Gessleineilla?? No ei mitenkään, sen tajusin jo aikaa sitten. Mukaan ovat lähdössä sateenvarjorattaat (toistaiseksi ilman sateenvarjoa). Mutta koska ne nyt ei ainakaan kulje epätasaisessa maastossa, katselin muutaman illan tarjontaa netistä ja totesin hintalaatusuhteen olevan kohdallaan Patapum-repussa.

Ensikokeilut olivat vakuuttavia. Reppu kiinni isälle, Vilma kyytiin äidin avustamana ja eikun iiihhhahaa heppaa ympäri kaksiota. Antti edellä hurjasti hirnuen, minä perässä loikkien ja en tiedä oltiinko vaan taas niin ylireagoivia Ulla Taalasmaita, että Vilma kikatti ja kiljui kuin mielipuoli vai tykkääkö se oikeesti olla hirnuheppapussissaan.

No, koska Vilma tuntui repussa viihtyvän ja itsekin totesin sen paremmaksi kuin Hug-a-bub joka meillä on ollut aiemmin kantamistehtävissä, ajattelin testata sitä itsekseni kauppareissulla. Reppu kiinni ja Vilma... niin, mitenkäs sen nyt sinne saa kun ei ole ketään nostamassa kyytiin??

Armotonta pään rapsuttelua ja eikun nettiin etsimään vastauksia (netistä löytyy vastaus kaikkiin lastenhoitopulmiin). Jossain keskustelupalstalla ehdotettiin, että laitetaan ensin alalenksu kiinni ja sen jälkeen vauva reppariin ja hoidetaan reppu selkään.

Kokeilu nro 1. Täydellinen fiasko. Vilma kiemurtaa selässä valmiina sukeltamaan pää edellä lattialle heti kun äidin ote vähänkin löystyy. Lopulta päätän minimoida vaaratilanteen asettumalla mahdollisimman lähelle lattiaa paniikinomaisesti Vilmasta kiinni puristaen. Tässä vaiheessa Vilma siis jo siirtynyt pää alaspäin roikkumaan. Olkapääni alkaa krampata. Siirryn takaisin koneelle ja koitan löytää toisen tavan repun pukemiselle.

Kokeilu nro 2. Löytämäni vihjeen perusteella repun voi pukea myös sivulla lasta lonkan päällä pitäen. Hahaa, näinhän tämä onnistuukin, Vilma nököttää kiltisti lonkalla ja saan kuin saankin repun Vilpan selän taakse. Enää olkaimet ja Vilman kääntäminen taakse. Hirveetä hikoilua, ähkimistä, puhkimista. Vilman kärsivällisyys on lopussa ja alkaa vääntäminen. Lattia kutsuu jälleen, yhdellä kädellä pitäisi pystyä Vilmaa pitelemään ja toisella repiä olkahihnoja päälle. Ei onnistu, palaan suunnitelmaan nro 1, koska tässä vaiheessa olen jo niin hikinen ja ärtynyt, etten jaksa enää käydä netissä (olemme siis ulkovaatteet päällä lähdössä kauppaan).

Kokeilu nro 3. Alarenksukka kiinni, Vilma selkään, äiti kontilleen, ähkimistä, puhkimista, lisää hikoilua, oho, Vilma meinas tipahtaa lattialle, lisää tuskanhikeä, lopulta niksnaks ja reppu on kuin onkin selässä! Jess!

Nousen varovasti ylös. Vilputin riehuu repussa kuin viimeistä päivää, keksi juuri äidin avaimet lattialla ja koittaa kurotella niitä. Repun selkäosa loppuu Vilman selän puoleenväliin vaikka sen pitäisi tulla melkein niskan kohdalle, jotta olisi tukeva. Asennus epäonnistunut.

Äiti kontilleen, niksnaks soljet auki ja Vilma repusta huutavana rattaisiin. Rattaat ovesta pihalle ja kaksi vihaista neitiä ulkoilemaan.

"Patapum kantoreppu on yksi parhaista kantorepuista joita löydät. Se on kevyt, miellyttävä, pitkä-ikäinen ja helppo käyttää !!!
Patapum- kantorepun käyttö on erittäin helppoa ja yksinkertaista, ja sen vuoksi emme automaattisesti  tulosta ohjeita repun mukaan."

Jos jollakulla on kokemuksia kyseisestä repusta, voisitko ystävällisesti kertoa, millä ilveellä se reppu puetaan selkäpuolelle kahden käden voimin 9,5kk:n ikäiselle joka paikkaan säntäilevälle ikiliikkujalle?