Alkumatka meni oikein mukavasti. Siis lentomatka. Kiltisti jaksettiin melkein ilman päikkäreitä ja koneessa nöpötettiin ku pienet possut rivissä. Ruoka ei oikein maistunu mut tissi kelpas välillä. Pääasia että juo, ei mittään hättää (ai niin, tässä vaiheessa kestovaippailussa oli siirrytty kiroillen ja pitkin hampain Liberoihin, koska se harsoviritys ei yöllä onnistunu alkuunkaan. Vaihoin yöllä kertsin ja tungin pissaset harsot muovipussissa matkalaukkuun. Että jos tää lentomatka nyt sitte kertistellään, luovutusvoitto).
Päästiin hotellille. Alko riemu. Vauvansänky puuttu. Monilta puuttu vielä huonekin, että me oltiinkin onnekkaitten joukossa. No, vauvansänky ois pitäny hakee jostain toisesta hotellista, että päätettiin jatkaa kupossutrivissä-menoa.
Vilma oppi konttaaamaan. Ekana päivänä, juurikin heti kun laskin hotellin lattialle. Konttaili myös sängyn jalkopäätä kohti unissaan ja jalasta koitettiin kiskoa takas ettei kävis huonosti.
Ekana yönä nousi Vilmalle kuume. Ei ollu kuumemittaria, mutta lapsi oli kuuma ku kekäle. Vaatteet pois sitte yhen aikaan yöllä ja Panadolia kehiin, sitä oli sentään mukana. Räkä vuosi nokasta jo lähtiessä ja lisää tuli koko matkan. Tissi suuhun ja jatkettiin unia.
Seuraavana päivänä oli edelleen kuumetta. Sen lisäksi neiti päätti, että minä en italialaista ruokaa syö, en syö ku perunoita, porkkanoita ja kesäkurpitsaa, mutta vain vähän. Tissiä en juo. Vettä en myöskään. Nukkuminen päivällä lopetettiin myös. Kivvaa oli.
Viikonloppuna Vilma söi vähän. Joikin välillä. Tissi kelpas silloin tällöin. Taivaalta tuli vettä paljon, ukkosti ja palelsi.
Maanantaina paisto taas aurinko. Tais olla ihan hyvä päivä. Tosin Vilma söi edelleen ku hiiri ja juominen oli vähän niin ja näin. Ei vaan maistunu ei. Vettä nyt vähän, mutta tissi oli yök.
Tiistaina lopetettiin syöminen ja juominen ihan kokonaan. Niinpä iltapäivällä kun pissaa ei ollut tullut ollenkaan kahteen tuntiin, otin kiinni Vilman käsistä, Antti päästä ja sitten juotiin vettä. Hädin tuskin desi, mutta juotiin kummiski. Ostin italiaanojen korvikemaitoa ja tein Vilman iltapuuron siihen. No sehän ei juurkaan kelvannu, mutta yritys hyvä kymmenen.
Tänään aamulla lähettiin kottiin. Lentokoneessa alko maistua ruoka ja tissiki, vettä juotiin myös lentoasemalla. Kaik oli hyvin.
Kai ny ko kottiin pääs.
Ai niin. Tarviiko edes mainita, että pesukonetta ei ollu, ei varmaan koko kaupungissa. Vaippoja pestiin urhoollisesti perjantaihin asti, mutta sitten löin hanskat tiskiin ja hain Pampers-paketin kaupasta. Koneessa laitoin taas kestovaipat päälle.
Että silleen. Alghero oli ihana, ranta oli kaunis ja vanha kaupunki varmaan myös (ei keretty siellä pyöriä ku piti syöttää ja juottaa Vilmaa, joka ei siis syönyt muuta kuin hotellilla keitettyä perunaa ja porkkanaa). Mennään ehkä joskus uudestaan paikkaamaan matka. Suosittelen lämpimästi kaikille älkääkä ottako lapsia mukaan.
:)
Muoks. Ja pakko tähän nyt vielä lisätä, että ei meillä nyt ihan niiiiiin kamalaa ollut. Ihan kivaakin oli välillä. Tämä oli se ensimmäinen pakollinen purkaus. Huh.
Kommentit