Viime yönä laulu raikasi jälleen. Viereisen rapun laulava herra päätti aloittaa aamunsa (= lopettaa riehakkaan yönsä) kuljeskellen meidän ikkunan alta eestaas marssilauluja laulaen. Herralla on todella kova ääni. Niin kova, että siihen herää joka kerta koko meidän talo sekä naapuritalojen asukkaat. Vilma tikkana pystyssä itkien, minä lasta rauhoittamaan ja mies senkun laulaa. Täyttä kurkkua meidän ikkunan alla. Mietin kuumeisesti mitä voisin heittää, millä tavaralla ei ole niin väliä. En keksinyt yhtäkään sellaista.

Sitten selkäni takaa kuuluu hirveä murahdus: PERKELE!!!!!!!!!!!!! (muminaa pihalta) ÄLÄ ITE HUUDA!!!!!!!! VITTU MEIÄN LAPSI HERÄÄ JOKA SAATANAN YÖ TOHON METELIIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Se oli meiän Antti jolta meni hermot. Harvoin menee mutta sillon ku menee ni koko talo sen kuulee. ;)

Ja tänään läks valitus laulavasta miehestä isännöitsijälle. Yläkerran naapurin kanssa päätettiin, että nyt se äijä lähtee. Kaks varotusta alla ja minun henkilökohtaisena missiona tänä kesänä on se, että se mies lähtee täältä jonkun muun vaivoiksi. Hermot menee.

Niin ja meillä herättiin kyseisen episodin vuoksi siis 5:50. Sen jälkeen Vilmaa ei enää nukuttanut vaikka päällään olisin seissyt.