Kaikki selvisivät hengissä polttareista. Omasta hengestäni en nyt niinkään ollut huolissani koska minä osaan kyllä kieltäytyä asioista joista en pidä (kuten huomattu, juu). Hauskaakin oli.

Perinteiseksi polttarikeisarinnaksi en nyt sitten kuitenkaan suostunut (kuten jo etukäteen olin selkeästi ilmaissut) ja se vihreä paita jäi pukematta ylle. Tai suostuin pukemaan sen yhden valokuvan ajaksi jonka jälkeen kiskaisin paidan pois ja tungin sen kassiini. :D

Inhoeieiei-reaktion aiheuttivat tämän paitaepisodin lisäksi ainoastaan kalsarien tuunaus, paita päällä saunominen (äääääääh, jotain rajaa! Saunaan alasti tai ei ollenkaan!) sekä ihan vähän se tehtävä jossa piti arvailla kuka on mitäkin tuonut. Se viimeinen nyt vaan periaatteesta kun en niitä tehtäviä olisi jaksanut. Toisin sanoen kaikki tehtävät ja perinteet olisi toki voinut unohtaa koska motivaatio oli sen mukaista. Valitettavasti minulla on inhottava tapa laittaa läskiksi kaikki asiat joista en ole kiinnostunut. Sen lisäksi näihin kaikenmaailman entisaikojen uskomuksiin otan kantaa vain sen verran että rinnastan ne nyt tässä kohtaa vaikka kristinuskon tuputtamiseen. Jos ei usko niin ei usko. Uskoo ken tahtoo ja pitäköön sen uskon ihan omana juttunaan. (terveisin tosikko)

Joka tapauksessa oli aivan mahtava nähdä kaikki ystävät, toiset piiiitkästä aikaa! Jo se pelkästään oli niin mahtavaa että olisin voinut vaan istua terassilla ja jutella jutella jutella. Varpaatkin sain näteiksi Naantalin Kylpylässä ja se oli myös kiva juttu se. Kaikenkaikkiaan jäi näistä yllämainituista traumaattisista :) tapahtumista huolimatta päällimmäiseksi tunteeksi se, että oli kivaa. Se lienee se polttarien pääperiaate (mikä valitettavan usein jää kyllä toteutumatta... varsinkin jos ei osata kieltäytyä tyhmyyksistä)

Kiitos kaikille suunnittelijoille ja osallistujille! Häissä pidetään sitten vähintään yhtä hauskaa! ;)