Ihanat, tunnelmalliset, pienet ja söpöt häät on vietetty ja kauniita muistoja on vaikka muille jakaa. Niinpä seuraavassa jaankin niitä teidän kanssanne, jotka ette hääjuhlissa mukana olleet sekä teidän kanssanne, jotka teitte juhlasta juuri niin ihanan kuin se oli.

Vaikka en tunnustakaan pelänneeni ilmojen puolesta ja olin valmis ottamaan urhoollisesti vastaan myös rankkasateen jos niikseen tulee, oli kuitenkin mainio huomata herättyään että taivaalla ei auringon seurana ollut ainuttakaan pilveä. Aamupalan huitaistuani alkoikin paikasta toiseen juokseminen. Ensimmäiseksi kampaajan penkkiin KOLMEKSI JA PUOLEKSI TUNNIKSI (niinpä. käsittämätöntä) ja sen jälkeen pikalounas (ei, edes hääjännitys ei saa minua menettämään ruokahaluja) ja meikattavaksi. Samalla koitin siinä täytellä valmiiksi Vilman kassia, omaa kassiani, laittaa Antin tukkaa ja vielä narulta kerätä Vilman vaippoja ja tunkea sisuksia niihin.

Lopulta - käytyämme vielä kylpylässä heittämässä tavarat huoneen ovelta sisään ja todettuani että seuraavaksi päiväksi en ole ottanut paitaa ollenkaan mukaan, pelkän hameen ja rintsikat - laitettiin the hääpuku päälle ja suunnistettiin kohti kirkkoa. Kirkon liepeillä pusikoissa räpsittiin yli 160 kuvaa kuvaajan ottamina ja saman verran tulittivat myös turistien kamerat ja kotivideotallentimet. Vaikka poseeraaminen on kamalaa ja kummallakin meistä yleensä vähintäänkin hassuja ilmeitä tai silmät kiinni, kuvaaja osasi hommansa ja kyllä niistä 160 kuvasta ainakin kolme onnistui. :)

Seuraavaksi. Pientä panikointia takahuoneessa, ei pahaa mutta vähän. Hermotujaus rommia taskumatista (yäh) ja menoksi. Pitkin Naantalin kirkon käytävää, ensin jännittäen että kaadunko niissä portaissa vaiko enkö ja loppusuora siitä vaan lönkytellen, hymyillen, pää pystyssä, tuolla on pappi, sinne.

Pappi oli sanalla sanoen ihana. Rento ja aurinkoinen, eihän siinä nyt enää osannut jännittää. Koko toimitus oli intiimi koska kirkossa ei ollut kuin kourallinen ihmisiä, pappi puhui asiaa eikä niinkään sitä samaa lätinää kuten yleensä ja koska vaan oli.


Ja siitä se tunnelma sai kipinän. Juhlat olivat mahtavat.





 
Ruoka oli taivaallisen hyvää, ihmiset olivat kauniita ja tekivät meidän illastamme täydellisen. Juhlimaan saapui 44 meille tärkeää ja läheistä ihmistä. Yhtään puhetta ei pidetty eikä yhtään leikkiä leikitty. Häävalssi meinasi kaatua siihen että sellisti-Maria myöhästyi lennolta eikä ehtinyt ajoissa Suomeen tahi häihin. Antin kaveri pelasti tilanteen ja opetteli Annie´s songin vajaa vuorokaudessa, soitti aamulla toiselle kaverille että ota skitta mukaan ja lopulta laulu vedettiin kerran parkkiksella autossa harjoittelumielessä ja lopullinen versio Uuden Killan kirjastohuoneessa. Laulu oli kaunis, tanssi meni hyvin vaikka sekin vedettiin ilman reenausta, ekalla oikein. :) Toisena bonusraitana JP lauloi Right here waiting ilman säestystä ja melkein kaikki tanssivat meidän seurana ja lauloivat kertsiä mukana. Se jäi ehkä parhaiten mieleen koska se oli jotain uskomattoman kaunista ja kuvasti sitä kaikessa yksinkertaisuudessaan mikä koko häiden tarkoitus oli. Olla yhdessä, pitää hauskaa, nauttia.

Viimeisenä muistona häistä jäi mereen laskeva punainen aurinko taustalla Naantalin kirkko ja Ten Sharpin You hyvän ystävämme laulamana.

Sanat eivät riitä kertomaan miten hyvältä tuntui viettää häitä rakkaimpien ihmisten kanssa. Jokaiselle teistä jotka olitte häissämme kuuluu iso rutistus. Olette aivan ihania! Kiitos että teitte illasta niin erityisen kauniin.

 

Niisk.

Kuvat: Johanna Kortesluoma