Mää kiippe
irän korkkiama vuare
pisimppä mäntty
käänän kiikari läntte.

Ehtoaurink o maalan
tuamiokirkontorni verenkarvaseks
joki välkky sinist ja kultta
mu väel on kauni hymy
ja valkose hamppa
vilkuttava mul
ko ei vaam puttosis puustas.

Aschanin kaffilas kannetam pään kokkossi pulli
lappuliisak kiinnittävä satassi tuuliklasimpyhkimi
toril naise jakava kialoi miähil
lapse ja pulu rakentava yhres maja.

Paranek mun lähemäks mennäkkä?

Kuin kohtalokast ja hiano om parkku kotias
viaral maal
kuvitel
käen kukkumissi
keväi
suuri ja lämpimi
heist kaikist.

(Heli Laaksonen)