Imetän edelleen. Jokusen kerran päivässä, yli vuoden ikäistä pientä tyttöäni. Ja minä olisin ihan kamalan kiitollinen jos ihmiset eivät niin kärkkäästi ottaisi kantaa minun ja tyttäreni suhteeseen vaikka se heidän mielestään onkin sairasta, jopa perverssiä ja vaikka heidän mielestään Vilma on niin ripustautunut minuun koska minä pidän hänet kiinni itsessäni tissiriippuvuudella (ripustautumisella ei suinkaan voi olla mitään tekemistä sen kanssa että kaikki 1-vuotiaat nyt yleensäkin kokevat eroahdistusta).

Katsokaas kun ne sattuvat olemaan minun, kumpainenkin maitopussi. Käyttöoikeus on Vilmalla. Ja kun kaiken tietämyksen tyyssija neuvolakin on päättänyt hyväksyä sen että minä nyt edelleen imetän kun se maito kerran Vilmalle maistuu enkä koe imetystä kovinkaan vaivalloisena asiana niin voi pyhä pietari että minä en jaksa selitellä koko ajan miksi imetän.

Koska se niin monia ihmisiä jurppii niin olen jopa lopettanut kokonaan kyläpaikoissa imettämisen. Näin ollen tämä sairas perverssi asia kuin lapsen imetys Suomessa nykyään on, tapahtuu vain ja ainoastaan omassa kodissani niin että kenenkään päivän ei siitä pitäisi mennä pilalle.

Mutta sanottakoon nyt kaikille yhteisesti ketä tämä asia niin kovasti vaivaa että ei, en tiedä koska lopetan imetyksen kun en ole ajatellut koko asiaa sellaisena jonka päätöspäivä pitäisi lyödä kiveen jo kauan ennen kuin se vihdoin tapahtuu. Ehkä sitten kun kyllästyn tai viimeistään silloin kun Vilma kyllästyy.

Kummallista miten lapsen saanti teki tisseistäni kaikkia kiinnostavan puheenaiheen.