Tässä aurataan nyt naama kurassa syksyn alla. Ei oo voimia yhtään. Siis että jos nyt aamulla sängystä ylös pääsee niin korkeintaan sohvalle asti ja siinä tulee uudestaan uni. Puistoilu on ku kidutuskammio. Varsinkin jos ei ole yhtään istuinalustaa vapaana puistossa ja pitää seisoa. Yleensä pitää tietysti silmäillä myös jälkikasvun puuhasteluja. Nostaa mopoa pystyyn, Vilmaa pystyyn, puhaltaa pipiin, etsiä lapioita ja ämpäreitä ja tehdä kakkuja. Eikä siinä mitään mutta sen jälkeen pitääkin kuumeisesti miettiä mitä syödään. Ja tehdä ruokaa. Vaikka ei jaksa kauhaa pidellä.

Minä niin toivoisin että voisin vaan nukkua kotona, vällyjen välissä.

Puuh... Kaikkeen on loogisia ja epäloogisia selityksiä, kirkasvalolamppu vois auttaa tai luultavasti ei kuitenkaan. Tää nyt vaan on tätä. Syksyä. :)

Huomenna kurvasen Vilma takapenkillä Naantaliin nukkumaan. Näin ollen uskallan jo tässä vaiheessa toivottaa oikein mukavaa ja PIRTEÄÄ viikonloppua kaikille!