Lopetin imetyksen. Sen viimeisenkin eli aamulutkuttelun. Samalla lopetin itseltäni 20 minuutin laiskottelun sängynpohjalla ja joudun nykyään loikkaamaan kuin tikka sängystä kun pieni rakas herätyskelloni pirahtaa soimaan. Voi näitä syysaamuja.

Vilman imetys ei koko ajan ollut suinkaan ruusuilla tanssia. Neiti ei ollut ihan sieltä helpoimmasta päästä imetettäviä ja juurikin siksi olen niin kovin iloinen siitä että noinkin kauan kelpasi. Olisi varmasti kelvannut vielä monta aamua eteenpäinkin mutta jotenkin tähän oli hyvä laittaa piste.

Vilma itse ei ole ollut laisinkaan onneton mikä on äidin mielenterveyden kannalta äärettömän ihana asia. Kerroin aamusella että nyt ei olekaan tissitarjoilua mutta pesulle ja pisulle pääsee heti. Neiti lähti kovaa kyytiä kohti vessaa tyytyväisin mielin ja matkalla huuteli puuroa. :)