Lokakuu toi mukanaan väsymyksen jonka vuoksi en ole jaksanut päivitellä blogia samaan tahtiin kuin ennen. Sen lisäksi olen käyttänyt vähäisistä energioistani valtaosan tutin ympärillä pyörimiseen ja sen sellaiseen. Tuttiasian voimme tässä kohtaa haudata tyytyväisin mielin koska en jaksa siitä enää jauhaa eikä Vilmakaan varmaan kauaa. Tiivistettynä voidaankin täältä käsin kertoa että
1. olen erittäin tyytyväinen että Vilma ei enää syö tuttia
2. Vilma ei saanut traumoja tutista luopumisesta enkä minäkään sen puolin.
3. en uskonutkaan että se olisi traumatisoivaa
4. asioita on mukava hiukan paisutella ja liioitella koska jos niin ei tee, kirjoitukset ovat latteita ja sekä kirjoittaja että lukijat nukahtavat kesken lauseen.

Tämän kerrottuani onkin taas aika palata syyslevoille sohvan pohjalle, varsinkin kun jälkikasvu uinuu tyytyväisenä omassa unipesässään. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille! Kirjoittelen taas jahka jaksan. :)