Tutti on painanut merkittävän muistijäljen Vilman päähän. Sänky on yhtä kuin tutti ja Antero. Jos tutti tai Antero puuttuu sängystä, tilanne on ahdistava ja sänkykin on sen jälkeen ahdistava.

On ollut hyvin hyvin surullista palata käsi sängystä roikkumiseen kun Vilma on jo kauan aikaa nukahtanut ihan vain siihen että on laskettu sänkyyn ja toivotettu hyvää yötä. Eilen heijasin neitiä sylissäni pimeässä makuuhuoneessa eikä sekään oikein auttanut. Tutti on kamalan tärkeä ja nyt se on mennyt rikki.

Arvailuja tutin rikkoutumisestakin on esitetty. Joku väitti että orava on ehkä hakenut tutin pään omalle vauvalleen. Toinen ääniä saanut teoria on, että tutti vain oli niin vanha että se hajosi.

Hanna on hajalla. Koen tässä aiheuttavani pahoja traumoja lapselleni koska näin aikaisin (minun mielestä myöhään mutta ihan miten vaan...) tutin otan pois. Viis siitä että jos antaisin Vilman syödä tuttia kunnes hän itse sen heittää pois, olisi aika varmasti oikomishoitoa isompana tiedossa. Minun hampaita on oijottu ja epäilen osasyyksi yli kahden vuoden vanhaan jatkunutta tutin lutkutusta. Silti jatkan itseni ruoskimista joka ilta ja päiväuniaikana kunnes tutti on joutunut unholaan - sikäli mikäli näin vielä jonain päivänä tapahtuu. Omaa lastaan (tosin ei muidenkaan lapsia sen puoleen) ei ole kiva itkettää, etenkin kun tietäisin keinon itkun taltuttamiseen.