Masentava vaihe lapseni kehityksessä. Melkein päiväkuivasta tytöstä täysvaipatettavaksi. Potalle tahdotaan ainoastaan ja vaan lukemaan puoleksi tunniksi, mitään ei tule ja kun vaipan laitan niin johan on pian kaikki mahdollinen vaipassa.

Puolen tunnin välein hoetaan kakkaa. Jos et vie, kakka tehdään vaippaan vaikka väkisin. Jos viet, istutaan taas ahtaassa vessassa se puoli tuntia ja luetaan jonka jälkeen Vilma toteaa "Ei tuu".

Lähestulkoon kaikki taskuvaipat on mallia Hannan tekemät. Luotto on mitä on, toisin sanoen täysin vaippaan pissaavalle vaippaa on vaihdettava juurikin joka kerta kun sinne jotain on lirahtanut. Ja mikäs siinä, niin tein ennenkin mutta johan kyrsii kun vaippoja pitää pestä ihan alvariinsa ja ennen riitti muutaman päivän välein.

Ja lopuksi se paras kohta: Ei saisi ottaa päähän. Pitäisi tajuta että tämä on vain vaihe ja että se nyt ei ainakaan auta jos minä näen koko ajan punaista tästä asiasta. Mutta voin kertoa: Kyllä kiroilen ja ärisen joka kerta vaippakoneellista ladatessa, pyllyä pesiessä sen seitsemännen kerran saman päivän aikana ja siinä vaiheessa kun olen puoli tuntia lukenut, laulanut ja muutenkin viihdyttänyt neitiä vessaistunnolla jonka jälkeen laitetaan vaippa ja minuutin kuluttua pestään jo pyllyä ja vaippa on litimärkä.

Että anteeksi mitä. Istutanko potalla vai laitanko koko potan kaappiin, kas siinä pulma.