Myönnän, olen ollut kerrankin optimisti. Olen ajatellut, että Turkuun muutto on Turkuun muutto, ei sen kummempaa. Asunto myyntiin, uusi tilalle, Antille duuni ja kamat kassiin. Kun nyt ollaan jo sen vuoden puolella jolloin pitäisi jättää Espoo taakse, pitää alkaa miettiä. Muutakin kuin Aurajokea, Tuomiokirkkoa, ystäviä, läheisiä, puutalomiljöötä, Hansaa ja Wikkeä.

Miettiminen ei ole tätä nykyä niitä vahvimpia puoliani. Olen kuitenkin muutaman päivän pinnistellyt ja sinnikkäästi ajatellut, MITEN me ihan oikeasti muutamme täältä hittoon ja huitsin kuuseen. Miten päin tahansa asiaa mietin, samaan lopputulokseen tulen joka kerta. Siis miten ihmiset yleensä vaihtavat kaupunkia?

Ajatellaan nyt ensimmäiseksi vaikka pankkia. Pankki ei liene kovin suopea mikäli astelemme pankkineuvojan luokse kourassa velkainen omistusasunto eikä muuta. Ei vakituista työpaikkaa (paitsi minulla joka olen tuottoisalla hoitovapaalla), ei työpaikkaa ollenkaan jos ihan tarkkoja ollaan. Tai no, Espoossa juu mutta ei Turussa. Ei minkäänlaista. Että pitäisi saada asunto jotta voisi hakea työpaikkaa ja muuttaa. Kaikki tämä pitäisi tapahtua juurikin samalla kellonlyömällä. Siis uuden työpaikan löytäminen (Antin) ja asunnon osto.

Eli ei lainaa. Ainakaan lisää. Asunto on siis joko vuokrattava mikä tietää taas pian muuttoa joka lapsiperheessä lienee ihan suurinta herkkua. Siinä sivussa taas niitä helvetin muovimattoja joista luulin päässeeni ikuisiksi ajoiksi eroon, rumanvärisiä tapetteja, seitkytluvun keittiöitä ja vessoja. Toinen vaihtoehto on löytää kolme huonetta ja keittiö, kiva sellainen, samalla rahalla mitä tästä pikkuasunnosta saadaan. Tähän takerrun. Harmi vain että olin tosiaankin hyvin optimistinen Turun asuntohintojen suhteen ja tajusin vasta tänään että sillä hinnalla ei nyt mitään varsin viehättävää asuntoa saa. Monenlaisia kolmioita tosin on tarjolla, halvemmallakin. Hyvästi kävely kauppatorille ja tepastelu Aurajokirannassa aurinkoisina talvipäivinä. Tervetuloa lisää lähiöelämää kera pubiruusujen ja ostareiden. Kolmas vaihtoehto on romahduttaa oman asunnon hinta vuokraamalla se jollekin tahmatassulle joka kantaa tänne Turkin matkaltaan tuomansa koisen maton, siihen ei yhtään sopivan sohvan joka ei ainakaan sovi meidän seinien väriin (joita ei muuten kukaan vuokralainen maalaa, ei ei ei!) ja kun huoneistovälittäjä sitten joskus tulee kameransa kanssa, asunnon arvo onkin tipahtanut neljänneksen. Minä näet uskon vakaasti, että asunnosta saa paremman hinnan pitämällä esittelyt kalustetussa huoneistossa, joiden sisustuksessa ei ole käytetty seinävaatteena itse pyydystettyä afrikkalaista gepardinnahkaa.

Jos asuntoasian jättää vähäksi aikaa muhimaan ja keskittyy työpaikka-asiaan. Entistä masentavampaa. Miten motivoida työpaikan hakuun ihminen joka ei ole koko muutosta motivoitunut, puhumattakaan Turusta, uuden työpaikan hakemisesta ylipäätään? Ja kun ei ole firman firmaa mitä ehdottaa kun ei edes tiedä mitä A voisi tehdä. Työvoimatoimiston sivut eivät auta yhtään. Ei oo. Kesätöihin haku saattaisi olla helpompaa mutta se taas ei käy koska kesällä ei voida vielä muuttaa. Ei vauvan takia, ei Vilman takia, ei vaan voida.

Tässä sitä sitten ollaan. Lupauksia, toiveita, haaveita ja ihan liian vähän järkeä. Terveisiä vaan kaikille Turkuun. Me ollaan jummissa täällä. Paska.