Hissiremontista lähtee julmetun kova meteli. Poraaminen, sirkkelöinti, kolistelu, vasarointi, talttaaminen, millä työkaluilla sitä hissiä nyt hajotetaankin/kootaan uutta keskittyvät ensimmäisen ja toisen kerroksen välimaastoon. Jos minulta kysytään siis. Ensimmäinen kerros on se josta tullaan sisälle ja jossa ei asu ketään. Toisen kerroksen hissinoven takana asuu meidän perhe.

En ymmärrä alkuunkaan miten Vilma pystyy nukkumaan tässä metelissä edes sen tunnin minkä joka päivä on saanut nukutuksi. Viime viikolla kun remontti alkoi, Vilma teki henkilökohtaisen päiväuniennukkumisennätyksen ja nukkui yli kaksi tuntia... Hirveässä metelissä, meidän herkkäuninen lapsemme joka herää pelkästään siihen että iltaisin hiippaillaan nukkumaan samaan huoneeseen. Hiippaillaan.

Pitänee kokeilla joku ilta nukkumaanmenoa paukuttaen samalla kattiloiden kansia käsissään. Ehkäpä neitonen niin tottui meteliin kun elämänsä viimeiset mahassaköllöttelykuukautensa remontoi kuunnellen milloin jiirisahaa, milloin muuten vain paukuttamista ja kolinaa.

Synnynnäinen remontti-Reiskamme toteaa nykyään kylmänrauhallisesti "Setä poraa, ei haittaa mittään" ja puistelee samalla päätään. Imuri sen sijaan haittaa edelleen, paljon.